Expat kokemuksia – Perheellisen relokaatio

Expat kokemuksia – Perheellisen relokaatio

Varun ja Divya Galande muuttivat Suomeen keväällä 2017. Tämä pariskunnan relokaatio oli mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen, koska Divya oli raskaana. Tästä huolimatta he ovat asettuneet Suomeen hyvin ja heidän tarinansa tarjoaakin varsin uniikin näkökulman maahanmuuttoon.

 

”Elämä täällä on pääsääntöisesti hyvää. Aluksi ajattelin, että meidän ei pitäisi muuttaa, mutta ajan kanssa totuimme ilmastoon ja kulttuuriin. Asiat kulkevat parempaan suuntaan. Täällä on varsin mukavaa. Myös FRS:n tarjoamasta tuesta oli iso apu. Elämä täällä on todella erilaista kuin Dubaissa, ei ainoastaan lämpötilan ja kielen puolesta tai Divyan raskauden takia, mutta FRS oli todella suuresti avuksi; muutto ja kaikki siihen liittyvä sujui saumattomasti!”

 

Galanden perhe on kokenut monia suuria muutoksia lyhyessä ajassa, mutta kokevat Suomen olevan erittäin hyvä paikka niiden kohtaamiseen. ”Kaipasin suunnattomasti kotia saapuessamme, koska täällä ei ollut ketään tuttua enkä tiennyt mitään lasten terveydenhuollosta tai Helsingistä. Vastaanotto on kuitenkin ollut todella hyvä. Vaikka minulla olisi ollut kuinka hassu kysymys tahansa, se otettiin vastaan ja käsiteltiin todella hyvin. Aina löytyi joku, joka puhui englantia erittäin sujuvasti”, Divya kertoo.

 

”Mielestäni työn ja vapaa-ajan tasapaino on parempi täällä kuin muissa maissa. Mutta ikävä kyllä yrityksellä on juuri nyt paljon toimintaa, mikä pitää meidät kiireisinä. Se on tietenkin hyvä yritykselle; me kasvamme nopeasti”, Varun lisää. ”Periaatteessa haluan saada työt valmiiksi nopeasti ja päästä perheeni luokse. Onneksi asumme lähellä toimistoani ja uusi metro on myös todella kätevä”, hän jatkaa.

 

Kieli, joka usein mielletään suureksi esteeksi, ei ole myöskään ollut heille ongelma. ”Melkein kaikki täällä puhuvat englantia ja se on todella suuri apu. Meidän kerrostalossamme kukaan ei kuitenkaan puhu englantia. He ovat ihania ihmisiä ja he yrittävät puhua kanssamme, mutta ongelma on se, että minä en puhu suomea eivätkä he englantia! Yritämme siitä huolimatta kommunikoida. Ihmiset hymyilevät aina ja ovat todella ihastuttavia. Saimme aina kaiken avun mitä ikinä tarvitsimmekaan ja meitä autettiin kaikissa kysymyksissämme todella ystävällisesti. En ole nähnyt tällaista vieraanvaraisuutta missään muualla maailmassa”, Varun sanoo.

 

Yksi Galandejen haasteista on ollut sosiaalinen elämä. Vauvan syntymä ja työt ovat vieneet valtaosan heidän ajastaan, eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia paikallisten suhteiden rakentamiseen. ”Sosiaalinen elämä on ollut haastavaa. Emme tehneet paljoa alussa, koska valmistauduimme poikani syntymään. Sitten äitini ja isäni tulivat käymään hänen syntyessään, ja sen jälkeen myös appivanhempani. Ehkä pian voimme alkaa rakentaa omaa yhteisöämme sellaiseksi, mihin olemme tottuneet. Divya halusi osallistua joihinkin yhteisöihin ja sairaanhoitaja auttoi kertomalla hänelle uusien äitien yhteisöistä.”

 

Näistä haasteista huolimatta, heidän positiivinen asenteensa paistaa läpi. ”Seuraava askel on liittyä paikalliseen yhteisöön ja vaikka emme ole sitä vielä tehneet. Haluamme tehdä sen pian. Haluamme myös oppia kielen, joten osallistumme ehkä suomen kielen kursseille. Osaan vähän suomea, mutta ainoastaan minä ymmärrän itse mitä sanon”, Varun nauraa.

 

Kulttuurilliset erot lastenhoidossa ovat tärkeitä asioita uuteen maahan muuttaville vanhemmille ymmärtää, ja siksi onkin hyvä, että luotettu henkilö selittää paikalliset omituisuudet.

 

”On todella erilaista kasvattaa lapsi täällä. Intiassa lapsen pitää aina olla lämpimässä, 30 asteessa, ja täällä ei ole lainkaan sellaista suositusta. Minulle sanottiin, että voin laittaa poikani parvekkeelle talvella ja että se on ihan OK, johon reaktioni oli että ’oletko aivan varma!?’. Intiassa vauvan synnyttyä, äiti ja vauva saavat kotona hierontoja parin kuukauden ajan, se on tuhansia vuosia vanha perinne. Täällä ei ole lainkaan sellaista”, Divya nauraa.

 

”Ehkä siksi meillä on niin suuri väestö, kaikki nämä mukavat palvelut!” Varun vitsailee.

 

”Me noudatamme vauvamme suhteen paikallisia tapoja, koska se tuntuu olevan oikea tapa toimia Suomessa. Paljon aikaa ulkona vaikka siellä olisi kylmä ja niin edelleen. Jos kaikkien vauvat voivat hyvin ulkona olon jälkeen, niin voi myös hän” Divya sanoo ja hymyilee vauvalle, joka katsoo meitä suurilla silmillään, tietäen että aikuiset puhuvat hänestä.

 

Suomi on tehnyt suuren myönteisen vaikutuksen Galandeseihin, jopa siinä määrin, että he suunnittelevat pysyvänsä täällä pitkään. ”Suomen ehdoton ykkösasia on luonto. Sitä on niin paljon ihan lähellä, missä vain asutkaan. Toisena tulee Suomen läheisyys muuhun Eurooppaan, jolloin matkustaminen on helppoa. Kolmantena tulee turvallisuus, Suomi on todella turvallinen. Verot ovat erilaisia kuin Intiassa, mutta niille saa myös paljon enemmän vastinetta. Ja verot käytetään paljon lähempänä ihmisiä”, Varun sanoo. Divya keskittyy enemmän vauvaan. ”Minä rakastaisin mahdollisuutta kasvattaa lapsemme täällä. Olen katsonut paljon dokumentteja ja nähnyt sen itsekin. Täällä pidetään hyvää huolta lapsista ja he ovat oikeasti onnellisia. Ihan kuin lasten olisi tarkoitus elää ja kasvaa. Intiassa ja monissa muissa osissa maailmaa lapsille laitetaan niin paljon paineita, pitää opiskella ja oppia sitä ja tätä”.